Otsikossa olevien Aki Sirkesalon laulun sanojen mukaisesti, niin siinä taisi käydä. Kolmisen vuotta sitten, näihin aikoihin, pohdin lähtisinkö kuoroon mukaan. Laulamista ei tullut muuten harrastettua, mutta kiinnostus laulamiseen oli. Ajattelin että kuorossa oppisi laulamista ja lauluääni samalla kehittyisi.

Näin on myös käynyt. Positiivisen kuorojohtajamme Roope Pelon pitämät äänenavaukset, sekä välillä tehtävät tekniikkaharjoitukset, ovatkin olleet erinomainen lisä siihen, mitä ajattelin kuorolaulun olevan.

Käsitykseni liittyi kai enemmän siihen, mitä näkee esityksissä / televisiossa. Eli kuorolaiset seisovat jonkinlaisessa muodostelmassa ja laulavat. Nyt olen kuitenkin huomannut että tämä on paljon muutakin, kuin harjoiteltu esitys. Salon Viihdelaulajissa, joka on Suomen vanhin viihdekuoro, on kuorotoiminta paljon muutakin kuin laulamista. On ääniryhmän valvojaa yms. Mutta tästä voisi joku muu kuorolainen ottaa kopin, ja kirjoittaa oman päiväkirjan. Ja ainakin omalla kohdalla, kerran viikossa harjoituksissa käynti ei riitä. Omaa stemmaa harjoittelen välillä myös itsenäisesti ja tulee “vahingossa” laulamista, ja tämä laulaminen todennäköisesti olisi muuten jäänyt tekemättä.

Siirrä tämä kohtaan johon asti blogin yhteenveto näytetään blogisivulla

Kuorossa huomasin myös toisen tärkeän, laulamiseen liittyvän asian. Laulaminen ei ole pelkkää ihmisen sisältä lähtevää ääntä, se on myös kuulemista. Kuorossa kehittyy kuulemaan ääniä. Ja tarkoitan nyt nimenomaan ihmiskorvan kuulemia ääniä. Kuorossa oppii kuulemaan ja pysymään omassa stemmassa. Siis pitää kuulla laulaako itse vai kuorokaveri väärin. Vai onko tärkeämpää kuulla laulaako oikein? Ja mainittakoon, että kuoromme säestäjän, Juha Vuoriston pianonsoitto, on harjoituksissa myös hienoa kuunneltavaa. Taitava soittaja.

Otsikkoon vielä viitaten ja toisen laulajan, Pauli Hanhiniemen mukaisesti: Valehtelisin jos väittäisin… että kuorolaulu olisi vienyt koko käden. Kuorolaululle annoin pikkusormen ja laulaminen vei koko käden. Kuoron kautta olen saanut rohkeutta omalle laulamiselle. Kiinnostus laulamista ja äänen kehittämistä kohtaan on kasvanut ja olenkin aloittanut lauluopinnot Salon Musiikkiopistossa.

Ja hei, en kuuntele kuorolaulua vapaa-ajalla. Kuorolaulua kuuntelen hyvin satunnaisesti, mutta Itsenäisyyspäivänä on Veteraanin iltahuuto kuunneltava. Vaikka oma musiikkimaku on isolta osin erilainen, kuin kuorossa laulettavat kappaleet, ei se ole kuitenkaan harrastusta haitannut.

Ai niin… Mainitsemani harjoittelu aloitetaan usein jo puoli vuotta aikaisemmin tai välillä jopa vielä aikaisemmin. Joten, jos sinua vähänkään kiinnostaa laulaminen / kuorolaulu, niin nyt on hyvä hetki lähteä mukaan. Ota reilusti yhteyttä meidän puheenjohtajaan / kuoron johtajaan. Yhteystiedot löytyvät nettisivuiltamme www.salonviihdelaulajat.fi Jos myös tiedät jonkun, jolle tämä olisi hyvä harrastus, niin ilmianna hänet meille.

Joulukuun 2019 blogikynäilijä on Teppo Rantanen.