Julkaistu 01.05.2019

Minä, Kaija, olen ollut Viihdelaulajissa elokuusta 2018 alkaen. Juureni ovat syvällä harmonikkapitäjän mullassa. Soitin kyllä, mutta en harmonikkaa. Orkestereissa oppi hyvin senjot, pompat ja koodat ja oppi myös seuraamaan eri johtajien johtamistapoja. Koko perheeni oli musikaalinen. Laulupuolellakin olen piipahdellut projektiluontoisesti  tekemässä esim Johannes-passion ja Mozartin Requiemin. Lasten kasvaessa tälle vuosituhannelle siirryttäessä menin musiikkiteatterin laulukurssille, josta vahingossa lipsahdin muutamiin musiikkiteatterin kesämusikaaleihin. Somerolla lavatanssiseura Monokkaan kanssa oli tarkoitus tehdä Esakallion lavalle iltamat yhtenä kesänä. Hupsista, teimme kymmenenä. Oli ihanaa alkuvuodesta alkaa miettiä kesän puvustusta. Varsinkin TTT:llä on upea pukuvuokraamo ja asiantunteva ja ystävällinen palvelu. Näytteleminen ei kuitenkaan ole ihan minun juttuni. Kummallista kyllä  tykkään kuitenkin esittää sävelmiä, joissa voi laulaa ns roolissa.

 Olen käynyt Somerolla töissä yli kaksikymmentä vuotta. Siellä on erittäin aktiivista kevyen musiikin toimintaa eri muodoissa, mutta ei kuitenkaan hyvää kuoroa. Muistan, että olin jo aiemmin guuglannut Viihdelaulajat ja huomannut tutunnäköisen pianistin. Matka Nummi-Pusulan puolelta oli silloin vähän liian pitkä eli aika ei ollut otollinen. Sitten kun syksyllä 2017 muutin Someron keskustaan enkä enää käynyt laulutunneilla, oli hyvä aika tutkailla nimenomaan viihdelaulutarjontaa. Salon Viihdelaulajat tuli taas mieleen. Laitoin viestin puheenjohtajalle ja sain pelottavan tiukkasanaisen kutsun tulla koelauluun. Sitten vaan kuoronjohtajan kuultavaksi. Tiedostin, ettei ääneni ja äänialani välttämättä sovi juuri tähän kuoroon. Musikaalien suosikkihahmoni kuitenkin sanoo: Jos Jumala sulkee oven, hän avaa ikkunan. Eli, no worries.

Luulin tulleeni viihdelaulajiin, ja mitä lauloimmekaan. Ääni oli koetuksella Ralf Säteen sovittamissa kohtalaisen raskaissa biiseissä. Onneksi kävin yleisössä reumayhdistyksen juhlassa kuuntelemassa ja totesin, että olen päässyt taitavaan kuoroon. Tiesin että sitä viihdelauluakin on varmasti tulossa. Nykyinen aihepiiri onkin sitten suosikkigenreäni, joka on ehdottomasti musikaali- ja elokuvasävelmät. Koska olen itsekin aitoa vintagea, vintagebiisit olivat ennestään tuttuja. Olen myös iloinen siitä, että sopraanoilla on stemmojakin opeteltavana. Vähän outoa on laulaa harvinaisella vain noin viiden miljoonan puhujan kielellä. Sitä olen aina vältellyt mutta olen alkanut jo tottua. Olen aina esittänyt vain lauluja jotka osaan ulkoa, joten ilman nuotteja laulaminen on tuttu juttu. Hienoa että tulee laulettua tosissaan kerran tai kahdesti viikossa niin ääni pysyy kunnossa.

                              Kiitos kun pääsin Viihdelaulajiin.

                                                                               Kaija