Julkaistu 04.10.2019

Reilut neljä viikkoa aikaa konserttiin, ja tuttu viime hetken paniikki alkaa ilmaantua aina silloin tällöin ajatuksiini. Sinällään tässä ei ole mitään uutta, outoa tai ihmeellistä, kuuluu kaavaan ja kuvioon!

Vaikka laulu – uraa on jo aikoja sitten tullut täyteen rapiat 40 vuotta ja kokemusta karttunut konsertista, jos toisesta, allekirjoittaneen paniikkilistalla ovat vuodesta toiseen näköjään aina ne samat, tutut jutut. Eli seuraavilla mennään taas kovaa vauhtia kohti 9.11 Kivassa pidettävää Hymy – elokuvasävelten konserttia.

VOIHAN TAKAPOTKU!

”Mun voima halki ilman käy, se iskee kii”. Että voi olla vaikeaa laulaa takapotkulle, kun ajatus ja keho tunkee koko ajan iskulle. Siis onks pakko, jos ei tahdo?  Saisko nyt vaan suosiolla ottaa nämä iskulle? No ei saa, jos aikoo pysyä väleissä kappaleen sovittajan ja kuoronjohtajan kanssa. Roopen mielestä tenorit ovat näissä takapotkuhommissa jo nyt, tässä vaiheessa treeniä, tosi hyviä…eli mä alan vaklata niitä! Siispä ei auta, harjoitusta lisää, jaksaa, jaksaa! Kyllä tää tästä…eräänä päivänä! Hyvin usein näiden ”alku aina hankalaa” – laulujen kanssa käy niin, että kun ne on saatu hallintaan, ne pomppaavat suoraan TOP 5 suosikkilistani kärkisijoille. Luulenpa, että niin tulee käymään nytkin tämän Frozenin tunnarin kanssa.

MITEN NE SANAT TAAS MENIKÄÄN!

Jos laulussa alttojen eka kiinniotto alkaa sanoilla ”kysyin mä illoin” niin miksi sen kolmannen pitää alkaa        ” kysyen silloin”? Silkkaa kiusantekoa, eikös? Tai tuleeko ensin ”miten taittavat” vai sittenkin ”miten huutaa”? Entä tuleeko ensin pilvet vai meri? Mä olen onneksi mestari kehittelemään muistisääntöjä!  Vuosien saatossa on tullut käytettyä apuna sukulaisten ja työkavereiden nimikirjaimia, HK:n sinistä, SS – joukkoja, LV – pesuainetta, Sulo Aittoniemeä ja mitä kaikkea näitä nyt on ollutkaan. Toimii!

MUUTOS ON UUSI MAHDOLLISUUS – VAI ONKO SITTENKÄÄN?

Kuoronjohtajan ehdottomiin perusoikeuksiin kuuluu se, että hän saa jättää kappaleisiin oman kädenjälkensä ja tehdä halutessaan esimerkiksi pieniä muutoksia, vaikka rytmiikkaan. Minäkin olen ehdottomasti tämän oikeuden kannalla, mutta, mutta……Että voi olla vaikeaa pois oppia siitä vanhasta tavasta ja ottaa se uusi muutos haltuun. Sanoisin, että paljon vaikeampaa, kuin kokonaan uuden oppiminen. Meikäläinen merkkaa näihin kriittisiin kohtiin nuotissaan ympyrää ja huutomerkkiä, nuolta ja alleviivausta. Kaikki menee kohtuu hyvin siihen asti, kun se nuotti on nenän alla. Mutta annas olla, kun ekaa kertaa laulat ilman paperia, lujasti uskoen siihen, että mä osaan tän jo ulkoa…niin BINGO! Sieltä selkäytimestä tuli taas kaivettua se vanha versio heittämällä kehiin! Eli jos konsertissa Lavahurmurin kohta ”HAA” kuulostaa yleisölle versiolta ” HA – HAA”, se johtuu siitä, että mä otin vanhalla tavalla ja muut niin kuin johtajan kanssa on sovittu.

APUA – MÄ UNOHDIN LAULAA!

Tämä havainto ei sinällään ole mikään sen suurempi paniikin aiheuttaja, mutta kuvastaa aika hyvin sitä, kuinka vannoutunut stemmalaulun ystävä olen. Paikkani kuoron rivissä on minusta se ihan paras, satun nimittäin laulamaan kaikkien ääniryhmien ”rajalla”, jossa pääsee nauttimaan esimerkiksi tenorien tai bassojen nerokkaista ja todella kauniista kuluista, joita sovittaja on lauluihin kirjoittanut. Joskus siinä sitten käy niin, että havahtuu huomaamaan, että se oma kulku meni jo, kun menee niihin kuuluisiin ”tiloihin” muita kuunnellessaan. Tulevassa leffakonsertissa mun haaste tässä suhteessa on laulussa Kulkurin valssi, jossa vieressäni laulava Kaija heläyttää komean ykkössopraano soolon ilmoille kirkkaasti ja kauniisti. Ainakin vielä nyt treeneissä minä yhtäkkiä sitten huomaan, että hups, se alttojen vastaavan kohdan luritus meni jo…ja multa ihan ohi…Kaijaa kuunnellessa!

MITEN NÄÄ KAIKKI MUKA VOI MUISTAA?

Joskus aina mietin, että ihmisen pitäisi omata yli – inhimilliset voimat ja taidot, jotta konsertin livetilanteessa sitten muistaisi ja osaisi kaikki ne jutut, joita treenikaudella kappaleista ja niiden toteutuksesta on sovittu, etenkin, kun me laulamme konserttimme ilman nuotteja, ulkomuistista. Jotenkin niin kuin suunnilleen tähän malliin: muista tähän crescendo – tässä kohdassa oli se kenraalipaussi –  nyt pompasta pomppaan – mieti, mitä laulussa kerrotaan – tulkitse tekstiä – kaikkien katse kohti Kivan oikeaa yläkulmaa – tähän diminuendo – muista hymyillä – välisoitto 2. ja 3. säkeistön välissä – siirry taakse, miehet lattialle – tähän kulkuun kunnon legato – nyt subito piano – sitten tarkkana, kohta tulee se alton paha fis – tässä kohtaa kaikki katsoo Juhaan – bassojen soolo, naisten kulut pianissimossa – loppuun fade out – jatkuu a tempo – viimeisessä säkeistössä B – osaan kertsi – A osa fortessa – loppuun fermaatti jamitäkaikkeamuutaniitänytikinäolikaan! Onneksi meillä on siinä edessä se Roope, joka näitä kaikkia edellä mainittuja kuvioita ottaa meistä siinä livetilanteessa niin sanotusti irti. Tiimityötä!

Vielä olisi yksi juttu tähän havaintoja ja huomioita – listalle, nimittäin encorebiisin pari kuudestoistaosa – kulkua…mutta ei niistä sen enempää…ei paljasteta vielä kaikkea.

Tervetuloa elokuvasävelien ja upean, maailman ensi – iltansa saavan lyhytelokuvan pariin Kivaan, la 9.11 klo 17.00. Lippuja saat Kulta Plaza Jokiselta, kuoron Facebook sivuilta sekä kuorolaisilta.