Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

Ensimmäisenvuoden kuorokokemuksia

Julkaistu 06.12.2017

Muutimme Saloon reilu vuosi sitten mieheni kanssa. Itse olen paluumuuttaja, 33 vuotta ehdin asua muualla. Ennen muuttoamme Saloon asuimme Veikkolassa, ja lauloin vajaat viisi vuotta Veikkolan Viihdelaulajissa. Halusin uusvanhassa kotikaupungissanikin jatkaa kuorolaulua. Salon Viihdelaulajat oli minulle toki nimenä tuttu kuoro jo nuoruusvuosiltani, joten selvitin heti muutettuamme, miten kuoroon voisi liittyä. Kuoronjohtajamme Roope kuunteli koelauluni, ja pääsin mukaan kakkossopraanoihin. Koko elämän mittaista kuorokokemusta minulla ei siis ole, kuten monilla muilla kuoromme laulajilla. Laulamisesta olen toki aina tykännyt, niin opiskeluaikojen lauluilloissa kuin partiossakin. (Toisin sanoen varsin kunnianhimotonta lauleskelua Viihdelaulajien laulamiseen verrattuna.)

Minut on yllättänyt positiivisesti kuoron moninainen aktiivisuus itse laulamisen lisäksi. On yhteinen kuorokauden avaus ja päätös, yhteisiä teatteri-iltoja ja muita kulttuuritapahtumia. Toiminta on jämptiä ja hyvin organisoitua. Viime sunnuntaina olimme Hyvänmielentorilla, missä olikin surkeasta kelistä huolimatta lämmin ja hyvä tunnelma. Moni kuorolainen on ollut mukana kuorossa vuosia, ellei peräti vuosikymmeniä, ja kuoro onkin tiivis yhteisö, johon kuitenkin uusi tulokaskin on päässyt mukaan.

Juuri nyt on todella intensiivinen aika vuodesta joulukonsertin lähestyessä. Se muuten pidetään torstaina 14.12. klo 19 kulttuuritalo Kivassa, tervetuloa! Salon Viihdelaulajat esiintyy aina ilman nuotteja, mikä tuntui aluksi hurjalta ajatukselta. Miten ihmeessä voin oppia viidentoista laulun stemmat ja sanat? Kyllä se näämmä mahdollista on. Katja mainitsi päiväkirjaluvussaan sanojen oppimisen metodikseen silitysvuoren taklaamisen samalla lauluja ulkoa opetellen. Itselleni on osoittautunut hyväksi systeemiksi se, että nauhoitan laulut treeneissä, ja sitten kuuntelen niitä ja laulan mukana kuin ikään radiota kuuntelisin. Nisse-polkan sanat ovat vielä työn alla – siinä laulussa niitä sanoja riittääkin! Nuotittomuuden lisäksi laulamisen puhtaus on Roopen erityisen luupin alla näin konsertin lähestyessä, ja syytä on toki ollakin.

Vaikka aina joskus torstaisin – ja toisinaan myös maanantaisin - mietin Helsingin-junasta kotiin tullessani, että nyt en jaksaisi treeneihin lähteä, niin aina tulee kotiin virkistyneenä harjoitusten viimeisen laulun soidessa korvamatona. Laulaminen kun on yksinkertaisesti kivaa ja vie muut ajatukset mennessään.

Tietosuojahuomio

Tämä sivusto käyttää keksejä tallentaakseen sivustoon liittyvää tietoa koneellesi.

Hyväksytkö tämän?