Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

Paluumuuttaja

Julkaistu 06.03.2017

Jännittyneen oloinen nuori mies arvelee vanhalla vhs-videolla, että Salon Viihdelaulajat ei ole mikään ”ompeluseura”, vaan kuoron tavoitteena on tuottaa teknisesti ja taiteellisesti korkeatasoista ohjelmaa. Näin sanon kuoron 30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tehdyllä dokumentaarisella videolla vuonna 1994. Pari vuotta sen jälkeen erosin kuorosta paikkakunnalta muuton vuoksi.

 

Laulamisen muodossa harrastettu musiikki katosi elämästäni lähes kahdeksi vuosikymmeneksi – kunnes muutama vuosi sitten ajatus kuorossa laulamisesta rupesi kaihertamaan mielessä ja sitten muistin Salon Viihdelaulajat. Kuoron facebook-sivuilta huomasin viime keväänä, että se harjoittelee euroviisukonserttia varten. Otin tämän merkkinä. Nyt tai ei koskaan.

Arvelin, että voisin päästä heittämällä sisään ”vanhana työntekijänä”. Mutta koska kuoronjohtaja oli minulle tuntematon henkilö, enkä ollut laulanut stemmoja sitten 90-luvun, päätin luoda yhteydet virallisia kanavia pitkin. Yhteys Roopeen, haparoivaa koelaulua - kuvittelin osaavani Yesterdayn - ja siitä sitten ihme ja kumma saman tien harjoituksiin.

 

Hankalan alun jälkeen – stemmassa pysyminen voi olla alkuun pirullisen vaikeaa - huomasin ilokseni, että homma alkaa sujua ja laulaminen kuorossa tuottaa sellaista iloa ja hyvää oloa, mitä en ollut osannut odottaa. Laulaminen nyt ja silloin on sillä tavalla erilaista, että nykyään ohjelmistossa on entistä enemmän kappaleita, jotka puhuttelevat minua ja arvata saattaa, että sellaisen materiaalin esittäminen tuntuu mielekkäältä.

 

Laulajat ovat suurimmalta osin vaihtuneet vuosikymmenten aikana, mikä kertoo siitä, että kuorolla on vetovoimaa ja että se on pystynyt uusiutumaan. Ne laulajat, jotka olivat mukana samaan aikaan kanssani jo 90-luvulla, voi laskea melkein yhden käden sormilla. Kumma kyllä, kukaan heistä ei ole muuttunut, paitsi entistä viisaammaksi kuten itsekin.

 

En ole järin sosiaalinen ihminen ja tulin kuoroon ensisijaisesti laulamaan ja tekemään musiikkia, olemaan osana järisyttävää harmoniaa, monimutkaisia sointurakennelmia kaihtamatta. Tässä mielessä videon nuorukainen oli selvästi jyvällä jostakin, kun hän sanoo:  ” tämä on minulle eräänlaista musiikkiterapiaa – joskus harmittaa kauheasti lähteä harjoituksiin, mutta kun sieltä tulee pois, on paljon parempi olo.” Paitsi, että nykyään ei harmita. Kutsuttakoon sitä kasvuksi ihmisenä.

 

Kari Paananen on laulanut Salon Viihdelaulajissa kahdella eri vuosisadalla – yhteenlaskien kohta kuusi vuotta.

Huhtikuussa kuorolaisen ajatuksia kanssamme jakaa Heimo Heikkonen!

Tietosuojahuomio

Tämä sivusto käyttää keksejä tallentaakseen sivustoon liittyvää tietoa koneellesi.

Hyväksytkö tämän?