Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

Savolaisesta laulajasta Salolaiseksi

Julkaistu 03.05.2017

Äiti lauloi. Pieni lettipäinen tyttö heräsi päiväuniltaan – turvallisuuden tunne sielussaan. Joskus hän käpertyi veneen kokkaan, kun vanhemmat lähtivät soutelemaan. Souturetkellä äiti ja isä lauloivat niin, että rannat raikuivat. Rantasipi tiuskutti omaa ilonpitoaan, airot kauhoivat aaltoja ja taivaanrannan purppuraiset pastellisävyt heijastuivat pelityyneen Puulaveden pintaan.

Tyttö varttui. Savolaisesta tuli salolainen, kun Amor puuttui peliin. Pian hän pääsi letittämään omien tyttäriensä hiuksia. Ajatus laulamisesta alkoi kummitella mielessä. Mistäköhän löytyisi sopiva porukka?

Kun esikoistyttäreni kuudennen luokan päättöjuhlassa lauloimme suvivirttä, alttoystäväni Paula otti asian ensiksi puheeksi. Minäkö Viihdelaulajiin? Kaksosten synnyttyä perheen lapsiluku ja samalla työt tuplaantuivat. Paljon sai kuitenkin vielä vettä virrata Salonjoessa, ennen kuin olin valmis kuoroon. Elämä järjesteli asioita niin, ettei enää ollut varaa siirtää ainuttakaan unelmaani tuonnemmaksi.  Paula taisi toistamiseen kysellä asiaa – ja nyt ei ollut enää esteitä.

Olen laulanut ykkössopraanoa alun toistakymmentä vuotta. Laulamisessa on paljon haasteita, mutta sitkeydellä ja kovalla harjoittelulla kappaleet saadaan kuin saadaankin esitettävään kuntoon. Harjoituksissa haluan käydä niin usein, kuin suinkin. Aluksi mietitytti, miten esiintymisistä selviää hengissä! Ensimmäinen esiintymiseni oli joululevyn julkistustilaisuudessa Viurilassa vuonna 2004. Kyllä siinä jalat tutisivat, mutta perheeni ja työkavereiden läsnäolo tsemppasi loistavasti. Sen jälkeen esiintymisiä ei ole tarvinnut pelätä – päinvastoin! Niistähän nauttii!

Mitä kuorolaulu minulle merkitsee? Ehdottomasti paikkaa, jossa saan keskittyä vain ja ainoastaan laulamisen sykähdyttävään maailmaan. En hae niinkään sosiaalisia suhteita, vaan itse laulamisen iloa. Eräs musiikkia ammatikseen opettava ystäväni sanoi, että tutkimusten mukaan jo kymmenen minuutin laulaminen päivittäin on terveyttä edistävä asia. Otetaanpa tämäkin opiksi. Kun pääsee laulamisen maailmaan, kaikki muu unohtuu: ”Kaukana kavala maailma.” Laulamisen myötä myös rohkeutta muuhun esiintymiseen on tullut lisää. Muutamia kertoja olen rohjennut laulaa esim. työpaikan pienissä tilaisuuksissa tai läheisteni perhejuhlissa.                                                                            

Viikoittainen harjoittelu pitää ääntä edes jonkinlaisessa kunnossa. Sanojen opettelu treenaa muistia ja tämä, jos mikä, on yhteistyötä hiova laji.

Esiintyessämme Salon ulkopuolella, pääsemme näkemään mielenkiintoisia paikkoja. Myös yhteistyöstä muiden kuorojen kanssa oppii aina jotain uutta. Olen valjastanut jaksamiseni tueksi niin erilaiset kädentaitoharrastukset, kuvataiteet kuin kirjoittamisenkin. Kuorossa laulaminen on kuitenkin se, jota teen kaikkein säännöllisemmin.                                                                                         Kuorossa laulaminen on yksinkertaisesti kivaa. Harjoitusten jälkeen fiilis on iloinen ja endorfiinit jylläävät sellaisella vauhdilla, että kun pyöräilen harjoituksista kotiin, joskus jatkan laulamista silloinkin!

Laulaminen antaa voimia, iloa ja energiaa! Suosittelen.

Salme Kortesoja

Tietosuojahuomio

Tämä sivusto käyttää keksejä tallentaakseen sivustoon liittyvää tietoa koneellesi.

Hyväksytkö tämän?